Saimme tiukan kutsun Helsingistä tulla esittelemään taitojamme ja urheilullisia kykyjämme todelliseen akateemiseen massaurheilutapahtumaan Mass Sport Gamesiin, joka järjestettiin 3. lokakuuta 1992 Otaniemessä.
Kyseinen 'Urheilutapahtuma' koostuu kymmenestä erillisestä lajista, joista jokainen joukkue suorittaa seitsemän. Lajien valintaan ei voinut itse vaikuttaa, vaan kisojen järjestäjä, Helsingin kauppakorkeakoulu, oli valinnat jo suorittanut. Tämä oli sinänsä meille pettymys, koska emme voineet osallistua suosikkilajeihimme: neppikseen ja kyykkään. Ilmeisesti maineemme, varsinkin neppiksessä, oli jo kantautunut helsinkiläistenkin korviin. Mukanammehan oli keväällä järjestetyn Neppiksen avoimen MM-turnauksen kultamitaliauto.
Joukkueessamme oli kuusi henkilöä, jotka ovat maanlaajuisesti tunnettuja urheilullisuudestaa ja raittiudestaan. Tiimimme koostumus oli siis Masa, Tapsa, Pylkkänen, Jyri, Saku ja kauniimman sukupuolen edustaja Maarit. Pieneksi järkytykseksi huomasimme, että emme olleetkaan ainoa aito NESU-joukkue, vaan jotkut kauppakorkean pellet olivat matkineet meiltä nimen, ja kehtasivatpa he vielä kutsua meitäkin kauppakorkealaisiksi. Rauhallisina ihmisinä hillitsimme kuitenkin mielenmalttimme, eikä verilöylyä päässyt syntymään.
Tunnelma oli korkealla jo menomatkalla, ja päätimme ottaa annoksen kisajuomaa päästyämme Helsingin linja-autoasemalle. Itse asiaaan päästiin klo 10:30, jolloin ilmoittauduimme Otahallissa ja maistelimme siinä sivussa hieman doping-tuotteita. Ensimmäiseksi lajiksi olivat kisan järjestäjät, nuo kurjat ekonomiplantut, arponeet petanquen. Lajin alkuun oli kuitenkin sen verran aikaa, että ehdimme verryttelemään lihaksiamme ja käväisemään läheisessä baarissa.
Petanque poikkesi kuitenkin alkuperäisestä versiosta siinä, että kisavälineenä perinteisesti käytettävä metallikuula, korvattiin tyhjällä kaljakorilla. Kaljakori piti heittää mahdollisimman lähelle villasukista rakennettua möykkyä. Lisää vaikeutta toi se, että korin piti jäädä oikeinpäin. Vastustajanamme tässä henkisesti raskaassa lajissa oli Helsingin KY:n joukkue. Täytyy vielä todeta, että paheksuimme syvästi kyseisen joukkueen epäurheilijamaista lahjontaa. Fysiikan ja erityisesti ballistiikan tuntemuksemme johdosta voitimme kuitenkin ensimmäisen lajimme suvereenisti ja suuntasimme tässä vaiheessa vielä kirkkaan katseemme kohti läheistä parkkipaikkaa.
Toisena lajina oli katukoris, jossa tehtävänä oli sijoittaa muuan pyöreä objekti, jota myös koripalloksi kutsutaan, roskakoriin. Helppoa sinänsä, mutta roskakori oli sikäli ikävästi suunniteltu koripalloa silmällä pitäen, että siinä oli kansi. Sääntöjen mukaan kansi sai olla auki vain kolme sekuntia kerrallaan. RAju taistelumme tuotti jälleen tulosta ja voitimme. Mutta mikä oli voiton hinta? Pylkkänen onnistui taistelun tohinassa murtamaan varpaansa ja ruhjomaan nilkkansa nivelsiteet. Siitä sydämistyneenä hän aloitti pitkän matkansa Töölön sairaalaan.
Vaikka joukkueemme oli menettänyt yhden jäsenen, se ei lannistanut taistelutahtoamme, vaan tarmoa uhkuen siemailimme virvokkeita ja lähdimme pelaamaan sählyä. Sähly oli tietenkin alusta alkaen totaalisesti NESUn hallinnassa. Vihollinen ei juuri päässyt palloa tökkimään, mitä nyt aina maalin jälken ehtivät hipaista. VAstustajakokoonpano oli kuitenkin Tapsan mielestä varsin miellyttävä, joten hän pyrki olemaan jatkuvassa lähikontaktissa.
Nälkä alkoi pikkuhiljaa verottaa voimia ja katsoimme parhaaksi käydä syömässä. Tässä vaiheessa aloimme saada telepaattisia viestejä Pylkkäseltä, joka suorastaan vaati meitä juomaan hänen kisajuomansa. Emme tietenkään alkaneet kinastella sairaan miehen kanssa, vaan ruokajonossa nesutimme oikein antaumuksella hänen juomiaan. Siitä olikin seurauksena sellainen hauska tapahtuma, että Masa ei kotiin saavuttuaan enää muistanut oliko perunat kuorittu vai ei. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja ravitsevaa, ja varsinkin salaattikastike saavutti joukkueemme keskuudessa suurta suosiota. Epäilisin, että nelisenkymmentä palaa leipää tuli syötyä salaattikastikkeeseen dipattuna; Tapsa tosin söi siitä noin 80 prosenttia.
Aterioituamme tajusimme, että meillähän on jo kiire seuraavaan lajiin, joka oli tandem. No meillähän ei ollut hajuakaan siitä, mitä tandem on, ja missä sitä harjoitettiin. Noin kolme minuuttia myöhässä saapuneinakin kuitenkin voitimme ensimmäisen erän, jossa kakkosnelosen pätkien päällä oli köysisiteet - kolmet sellaiset. Siinä sittten sujuteltiin sukkelaan urheilukenttää pitkin. Toisessa erässä saimme Tapsan suureksi iloksi vastaamme saman joukkueen, jota vastaa pelasimme sählyäkin. Emme kuitenkaan vieläkään nöyrtyneet sulottarien edessä, vaan panimme pulkat kulkuun niin kovaa vauhtia, että seireenit joutuivat jo toisen kerran nöyrtymään rajattomien voimavarojemme edessä.
Seuraavana lajina oli ultimate, joka ei välttämättä olisi ollut meidän lajimme siihen mennessä nautittujen urheilujuomien häiritsevän vaikutuksen vuoksi. Onneksi vastustajan henkinen selkäranka kuitenkin murtui heti heidän heitettyään aloitusheiton suoraan mereen. Urhea laivaston aliluutnantti Masa kuitenkin hetkeäkään epäröimättä otti laiturilla lojuneen optimistijollan käyttöönsä, ja laudanpätkällä meloen haki pelivälineen, joka muuten on frisbee eli liitokiekko, meren vaaroja uhmaten takaisin rantaan. Tässä vaiheessa tuomari jo antoi ymmärtää, että olemme voittaneet lajin. Kun vielä onnistuimme pitämään oman maalimme puhtaana, ja teimme itse kaksikin maalia, olimme jälleen suvereeneja. Tässä vaiheessa alkoikin kiinnosta, miten seuraava laji menee, sillä koko yhteiskilpailun voitto alkoi häämöttää silmissämme.
Kultamitalin kaunis kiilto alkoi kuitenkin himmetä silmistämme lentopallon edistyessä. VAstustajaksemme oli epäonnetar suonut Barcelonan olympialaisten miesten lentopallon kultamitalijoukkueen. Mitenkään muuten tappio ei ole selitettävissä. Vastustajien lukumääräkin vaikutti tuplaantuneen ja käsien lukumäärästä ei saanut mitään selkoa. Itse asiassa pallojakin oli yhtäaikaa kentällä liian monta ja tuomari oli puolueellinen. Näin nöyryyttävästi saimme kokonaiskilpailun ensimmäisen tappion. Yritimme hukuttaa surumme HArt Sportiin siinä kuitenkaan onnistumatta.
Viimeisenä