Imamissa meitä oli vastassa jo iloinen joukko ihmisiä, ja musiikkitarjonnasta vastasi taiteellisesti horjuva bändi. Heitimme pienet tuopit kitalakeemme noudattaen vanhaa intin sanontaa: Ensimmäinen kulaus maistellaan, loput hotkaistaan. Pikaisen neuvonpidon jälkeen lähdimme kohti pub Sudenpesää, tuota varttuneemman väen menomestaa.
Tunnelma Sudenpesässä ei juurikaan vastannut Imaamin iloista naurua ja kaljatuoppien kilinää. Baaritiskillä nuokkui vanhahkoja herrasmiehiä tutkimassa tuopin vaahdon ikuista mysteeriä. Ajattelimme, että tänne emme jää, vaan nopeasti kiskaistuamme tuopit, pakenimme Sudenpesästä kylmien väreiden tanssiessa ripaskaa selkärangallamme.
Kuinka ollakaan, matkalla keskustaa kohti poikkesimme Hasse's pubissa tutustumassa paikan interiööriin. Ostimme kolpakot ja kuuntelimme Barefoot Brothersien letkeää populäärimusiikkia. Pöydässä istuessamme huomasimme minimoineemme aivokapasiteettimme ohittamalla Wanhan Portin, joka sittenkin oli III-hauskassa mukana.
Matkalla alkoi aivoissamme kyteä pieni ideanpoikanen. Olimme sopineet Baariin kuudelta treffit ja päätimme siihen mennessä juoda itsemme III-kandeiksi. Vilkaisu kronometriin paljasti, että tehtävä on vaativa, mutta nesumaista ajattelutapaa noudattaen mahdollinen. Juttelimme hetken kiertolaisen kanssa, joka oli kerännyt passiinsa jo 11 leimaa. Hän oli kiertänyt aamupäivästä asti, kun me taas olimme keränneet neljä leimaa kolmessa vartissa.
Hetken hahmotettuamme maailmankaikkeuden entropiaa ja muita alati mielessämme pyöriviä kysymyksiä, lähdimme Olavin krouviin. Siellä oli juuri tällöin aloittelemassa Olli Pohjola esitystään. Naukkailimme olutta ja kuuntelimme musiikkia. Todettuamme, että seitsemän leimaa ei ole vielä täynnä, nousimme julmaa Kaskenmäkeä Tusinaa kohti.
Tusinassa oli melkoinen vilinä, mutta mielemme karaistuamme liityimme kuitenkin joukkoon. Takit jouduimme antamaan narikkaan, josta veloitettiin törkeät viisi markkaa. Syvästi paheksuen valuimme baaritiskille tilaamaan olutta. Saimme tuopit ja joimme ne tyhjiksi:'voittajien' on helppo toimia mutkattomasti. Korttiin oli kertynyt kuusi leimaa, joten lähdimme Baariin noutamaan kandipapereita.
Bar 1957:ssä meitä odotti kuitenkin pettymys. Olimme joutuneet suunnattoman huijauksen kohteeksi. Meille nimittäin kerrottiin, että kandeiksi meidät ylennettäisiin vasta seuraavassa paikassa. Hah, olimmehan jo juoneet seitsemän olutta eli kandin tutkintoa vastaavan määrän. Latistimme kuitenkin aivoissamme nousevan kivikautisen raivon ja joimme tyynesti olutta.
Pienen odottelun jälkeen paikalle saapuivat Maarit, Hanni, Tapsa, Ele ja Petkos. Lähdimme jatkamaan matkaamme lievän kehuskelun jälkeen. Tapsa jäi baariin juttelemaan tuttujensa kanssa ja iskemään vosuja. Tässä vaiheessa alkoi matka jo tuntua kandidaattien mielestä sangen hilpeältä, vaikka takana olikin tässä vaiheessa vasta seitsemän nautittua ohrapirtelöä.
Seuraava paikka, joka matkallemme sattui, oli Pub Victor. Iloisina menimme tiskille vaatimaan kandinpapereitamme. Tyly baarimikko sanoi, ettei heillä ollut mitään palkintoa puhumattakaan kunniakirjoista. Kylmästi huijaten he vakuuttivat, että palkinnot ja paperit voi lunastaa seuraavasta paikasta. Ostimme kuitenkin tuopit ja joimme ne huuliherpestä varoen.Päädyimme seuraavaksi Sailor's pubiin, josta kyselimme palkintoa ja kunniakirjoja. Baarimikko ihmetteli, ettemme olleet jo saaneet niitä Victorista. Hän kertoi myös, että palkintona olisi ollut ilmainen tuoppi jumaltenjuomaa. Tästäkös pahastuimme. Nielimme kuitenkin kiukkumme, emmekä hajoittaneen kyseistä ravitsemusliikettä, sillä kyseinen paikka ei ollut meitä sorsinut.
Jatkoimme matkaa pitkin linnankatua viiman piiskatessa ahavoituneita kasvojamme. Löysimme suojaisen paikan Rock Pubista, jota myös Pietroksi kutsutaan. Luonnollisesti ostimme tuopposet ja kävimme istumaan. Täällä kuitenkin Ele ja Petkos päättivät lopettaa kiertelyn vedoten niinkin naurettavaan syyhyn kuin kahdenpäivän tenttuputkeen ja risteilyyn
Pietrosta lähdimme seuraavaksi Moseliin. Ovella meitä oli vastassa mukava naisihminen, joka välittömästi antoi meille jo kauan kaipaamamme kandin paperit. Tästä riemastuneina siirryimme baaritiskille ja tilasimme tuopit. Paikka ei meitä kuitenkaan kovin kauaa jaksanut kiin nostaa, joten hirmuisen janon kurniessa suolistossamme jatkoimme matkaa.
Seuraava pubi ei ulkonäöltään eikä tunnelmaltaan vastannut aristokraattista nimeään eli Pub Paronia. Istuimme kuitenkin hetkeksi lepuuttamaan väsyneitä jalkojamme ja tyydytimme samalla B-vitamiinin puutostilaa. Selailimme pubilistaa ja päätimme pikaisen harkinnan jälkeen siirtyä Mr.Browniin.
Heti ovella totesimme tunnelman olevan jotain tungoksen ja kaaoksen väliltä. Kyynärpäätaktiikkaa käyttäen raivasimme tiemme tiskille luiden ja nivelten natistessa. Tuopit saatuamme jatkoimme matkaa pubin peräosaan, jossa väenpaljous väheni noin kolmeen ihmiseen neliö-metrillä. Ilmeisesti jokin korkeampi voima johdatteli meitä, sillä löysimme jopa vapaan pöydän biljardipöydän läheisyydestä. Istumapaikkoja ei tosin ollut kuin kahdelle, joten annoimme neitokaisille istumapaikat nesumaiseen herrasmiestyyliin. Paikka on ulkoisilta puitteiltaan varsin sivistyneen näköinen, joten ajattelimme laskeutua maanpinnalle ja lähdimme räkälään.
Roseanne on tuore pubi Humalistonkadun ja Läntisen pitkäkadun risteyksessä. Täällä oli huomattavasti enemmän tilaa nauttia olutta. Saimme välittömästi istumapaikat ja siemailimme olutta. Pikainen päässälasku antoi tulokseksi, että kyseessä olivat jo neljännettoista tuopit illan aikana. Tytöt olivat tosin vasta aloittelemassa osuuttaan. Tämäkin ravitsemusliike oli turhan siisti meidän makuumme, joten jatkoimme matkaamme pitkin Läntistä pitkäkatua ja päädyimme Barley's pubiin.
No, nyt alkoi näyttää jo huomattavasti lupaavammalta ja ostimme välittömästi tuopposet. Kiipesimme kolmen metrin korkuisille baari-jakkaroille ja siemailimme helmeilevää mallasjuomaa. Laskujemme mukaan meidät olisi täällä pitänyt nostattaa pallille korkeimmalle eli III-maistereiksi, mutta eihän se tietenkään käynyt päinsä, vaan jouduimme lähtemään Barley'sistä pahoilla mielin ja allapäin seuraavaan pubiin. Mukava matkamuisto kuitenkin jonkin verran paransi mielialaamme.
Seuraavaksi saavuimme Farmer's Inniin, joka oli taas tupaten täynnä kansaa. Ovella oli jopa jonoa, mutta olutpassimme näyttämällä kiilasimme jonon ohitse. Täällä meille sitten luovutettiin vaativat III-maisterin paperit ja palkkioksi suuresta saavutuksesta saimme pari pientä oluttuoppia. Emme juurikaan viihtyneet ylikansoitetussa pubissa, vaan lähdimme Ravintola Haarikkaan.
Vekolle tuli kyseisessä paikassa hirmuinen nälkä, joten hän osti herkullista pyttipannua ja nautti sen kera tuopin olutta. Masa tyytyi pelkkään olueen, vaikka nälkä hänenkin sisuksissaan aloitteli goottilaista jylinäänsä. Kuitenkin oluellehan tänne oli tultu eikä syömään. Seitsemäntoista tuopin jälkeen oli pahin jano jo ohi, ja porukka erosi toisistaan ulos tultua.