Tämä kertomus talvisesta urheilutapahtumasta on kirjoitettu allekirjoittaneen näkökulmasta noin seitsemän kuukautta tapahtuman jälkeen.
Historian toinen talvinecathlon järjestettiin 7.-8. tammikuuta 1994. Kisoihin osallistui 12 kilpailijaa, joista kaksi kolmasosaa oli necathlonkonkareita, ja loput ilahduttavasti uusia tulokkaita. Voittajalle oli perinteiseen tapaan luvassa koppa ohrajuomaa. Vaikka taistelu siitä olikin ankara, oli Necathlon(tm) jälleen kerran ennen kaikkea hauskanpitotapahtuma
Likainen tusina kokoontui perjantaina 7. tammikuuta ravintola Proffan kellariin viiden jälkeen iltapäivällä, jossa parinkymmenen minuutin hahmottamisen jälkeen pääylikoordinaattori, Pele, suoritti esiarvonnat kisoja varten. Alustuksen aikana pelimiehet nauttivat olutta, muistelivat vanhoja necathloneja ja pelasivat flipperiä saadakseen kisajännityksen pois jäsenistään. Alkuseremonioiden jälkeen siirryttiin moottorimarssilla Fiskarsinkadun Golf-Centeriin aloittamaan ensimmäinen laji: Golf-simulaattori.
Harjoitteluun käytettiin vartin verran aikaa, ja samalla kuunneltiin paikan omistajan ohjeita; miten simulaattori oikein toimii, ja kuinka kannattaa lyödä. Valitettavasti kyseisessä paikassa ei ollut kuin `oikeakätisten' mailoja, joten jouduin ikäväkseni lyömään toiselta puolelta kuin yleensä (maila vartalon oikealla puolella). Tämä aiheutti selvästi tuloksissa näkyviä heikkouksia, vaikka loppua kohti mailoihin osittain totuinkin. Tulos jäi kuitenkin odotettua heikommaksi, koska en kyennyt tarpeeksi voimakkaisiin lyönteihin `väärältä' puolelta. Puttausta olisi myös pitänyt harjoitella, sillä nyt epäonnistuin ensimmäisellä reiällä, mitä ilman olisin kamppaillut tasapäisesti Iikan kanssa lajivoitosta. Totuuden nimissä myönnettäköön Hannun sortuneen samaan. Positiiviseksi muistoksi jäi kilpailun ainoa birdy toisella reiällä. Lajivoiton vei kuitenkin Iikka. Jens otti hopeaa ja kolmannen sijan jakoivat Ville ja Hannu.
Golfin jälkeen siirryimme Wärtsilän urheilutiloihin Aurajoen rantamille. Siellä miekkailun SM-pronssimitalisti Jukka jo odotteli meitä. Pikaisen lajin historian selvityksen jälkeen aloitimme miekkailun. Kukaan kilpailijoista ei ollut aikaisemmin kokeillutkaan lajia, joten siinä suhteessa kaikki olivat samalla viivalla. Allekirjoittaneella kävi kuitenkin sangen huono flaksi, sillä sain ensimmäiseksi vastustajakseni Magin, joka minut ensimmäisellä kierroksella voitettuaan eteni lopulta helposti koko lajin voittoon. Totuuden nimissä tunnustan olevani katkera, sillä pystyin antamaan Magille kaikkein tiukimman vastuksen, mutta silti jouduin tyytymään nollaan pisteeseen. Toiseksi tässä lajissa ylti Ville ja kolmanneksi Iikka.
Ensimmäisenä kilpailuiltana ei enempää lajeja kisailtukaan, vaan enemmistö siirtyi keskittymään seuraavan päivän kahdeksaan rankkaan lajiin. Katsoimme järkeväksi keskittyä siellä, mistä kaikki oli alkanutkin; ravintola Proffan kellarissa. Pahaksi nesutukseksi tilaisuus ei kuitenkaan revennyt, koska tunnollisina urheilijoina ymmärsimme riittävän yöunen merkityksen menestymiselle seuraavan päivän lajeissa.
Lauantaina jatkoimme kisoja alkuiltapäivällä Amadeuksessa. Olimme varanneet ravintolasta yhden käyttöömme huoneen, jossa ratkaistiin suurin osa päivän lajeista. Lajeja kisailtiin rinnakkain, mutta ensimmäisenä ratkesi biljardin, joka tällä kertaa pelattiin 9-pallona, voitto. Mitalisijat jaettiin tällä kertaa Villen, Jensin ja Iikan kesken. Ville oli näin päässyt pelottavantuntuiseen johtoon. Allekirjoittaneelle kävi myös 9-pallossa äärimmäisen huono tuuri, ja vastustajan säkälyönnin vuoksi jouduin siirtymään katsomoon jo ensimmäisen kierroksen jälkeen.
Othello ja pöytäjääkiekko olivat lajeja, jotka käytiin samanaikaisesti 9-pallon kanssa. Magi osoittautui parhaaksi ajattelijaksi, tai ainakin hänellä oli eniten kärsivällisyyttä, ja otti näin jo toisen lajivoittonsa tässä hermoja raastavassa lautapelissä. Pele otti othellossa hopeaa ja pronssin korjasi Petkos. Pöytäjääkiekossa ei juurikaan kumarreltu Nezvestijan sankareita, vaan mestari Hannu putosi ennen finaaleja. Vaikka hopea- ja pronssinezvestistit, allekirjoittanut ja Petkos, selvisivätkin finaaleihin, oli meidän pakko tunnustaa Ville mestariksi. Ville voitti näin jo kolmannen lajin ja oli vankassa johdossa.
Seuraavaksi siirryimme Ikituurin rinteeseen hyppäämään mäkeä. Lajia arvosteltiin mielestäni aivan syyttä ja epäurheilijamaisesti vaarallisena, ja moni kilpailija oli sitä mieltä, että se pitäisi korvata jollakin muulla. Onneksi olosuhteet olivat kuitenkin niin hyvät, että se kaikesta huolimatta päätettiin käydä läpi. Ainoastaan Jens jätti lopulta osallistumasta minisuksilla suoritettuun mäkihyppyyn. Olin etukäteen kehuskellut olevani hyvässä kunnossa juuri tätä lajia ajatellen, sillä olinhan hyppinyt satoja, jos ei tuhansia kertoja nuoruudessani paljon isommistakin mäistä minisuksilla. En myöskään pettänyt odotuksia vaan vein lajivoiton nimiini melkoisen ylivoimaisesti. Tässä vaiheessa aloin uskomaan myös kokonaiskilpailussa menestymiseen, vaikka en siitä hirveästi viitsinyt puhua; olinhan uhonnut Necathlonin voitosta jo kesästä alkaen kärsien kaksi kertaa nöyryyttävän hopealle jäämisen. Mäkihypyssä sattui vain yksi vaarallinen tilanne, kun Arto kaatui selälleen hyppynsä, onneksi hän ei vaarallisennäköisestä kaatumisestaan huolimatta loukkaantunut pahasti. Hauskimman esityksen tarjosi Magi, joka onnistui kaatumaan lukuisia kertoja jo ennen hyppyrinokalle tuloa.
Mäkihypyn päätyttyä siirryimme takaisin Amadeukseeen jatkamaan kilpailua perinteisen suomalaisen tikanheiton merkeissä. Voiton tässä tarkkuutta vaativassa lajissa vei lopulta Pele, allekirjoittaneen sijoittuessa pisteen edelle Jensiä, joka sai siis pronssia. Kaikki näytti kulkevan suunnitelmieni mukaan ja etenin kohti kärkeä. Purkansyljentä, Kummelista tuttu laji, oli vuorossa seuraavana. Tämän lajin voitto meni Jensille, Hannu ja allekirjoittanut jakoivat toisen sijan. Mainittakoon, että kilpailun ulkopuolella osallistunut Jukka, olisi sijoittunut jaetulle ensimmäiselle sijalle, jos olisi ollut mukana turnauksessa. Kahdeksan lajia oli tässä vaiheessa saatu ratkaistuksi ja tilanne oli kihelmöivä. Jens oli siirtynyt niukkaan johtoon, mutta Ville, Iikka, Ele ja Pele väijyivät tuntumassa. Siirryimme ratkaisemaan kaksi viimeistä lajia Iskerin uimahalliin.
Alunperin oli tarkoituksena pelata ensin Heitä sikaa ja ratkaista mestaruus uinnissa. Syystä, jota en enää muista, lajit päätettiin kuitenkin käydä päinvastaisessa järjestyksessä. Uinti oli perinteisesti Petkoksen juhlaa. Pele nappasi vihdoin kaipaamansa revanssin Pekasta jättäen tämän kolmannelle sijalle. Allekirjoittaneella ei ollut menestystä uinnissa; edellisen Necathlonin neljäs sija ei toistunut, vaan putosin myös B-finaalista. Onnekseni pahimmista kilpailijoistani ainoastaan Jens sai tässä lajissa pisteitä ja hänkin vain viidennen sijan oikeuttamat 2 pistettä.
Viimeiseksi lajiksi jäi näin tuuria, älyä ja riskinhallintaa vaativa Heitä sikaa. Periaatteessa mahdollisuudet koko turnaukseen voittoon olivat olemassa peräti viidellä kilpailijalla. Ennen viimeistä lajia järjestys oli kuuden ensimmäisen osalta: Jens, Ville, Iikka, allekirjoittanut, Pele ja Petkos. Tässä vaiheessa pukuhuoneessa pidettävään viimeiseen lajiin oli saapunut myös joukko ulkopuolisia katselijoita, jotka seurasivat kiinnostuneina keille palkinnot tulisivat menemään. Tiesin, että mahdollisuudet koko Necathlonin voittoon olivat käytännössä ainoastaan viimeisen lajin voiton takana, joten päätin ottaa taktiikakseni riskipelin; kaikki tai ei mitään. Tämä osoittautuikin onnistuneeksi valinnaksi, ja muiden kilpailijoiden edetessä hitaasti kohti sataa pistettä putosin itse muutaman kerran takaisiin nollaan pisteeseen, mutta lopulta kuitenkin sinnikkyyteni palkittiin. Saavutin lajivoiton ja vein samalla myös koko talvinecathlonin voiton toiseksi niin viimeisessä lajissa kuin koko turnauksessakin sijoittuneen Iikan nenän edestä. Kokonaiskilpailun pronssin vei jo toisen kerran peräkkäin Jens. Villen saavuttama neljäs sija on ensikertalaiselle necathlonistille hatunnostonarvoinen suoritus, ja toivonkin, että hän kilpailee myös seuraavassa Necathlonissa kunniakkaasti ja kenties parantaa sijoittumistaan. Kiitokset vielä kerran kaikille osallistujille, katsojille ja ennen kaikkea pääylikoordinaattori Pelelle.
Kimmo Murto
LAJI Pekka Pilkka Iikka Magi Ele Pele Jens Petkos Arto Ville Hannu
Golf 2 - 9 - 0.5 - 6 - 0.5 3.5 3.5
Miekka 2 - 4 9 - - 2 - 2 6 -
9-pallo 2 2 6.5 - - - 6.5 - - 6.5 2
L{tk{ - 2 - - 4 2 - 6 - 9 2
Othello - - 2 9 2 6 2 4 - - -
Tikka 2 - 3 1 6 9 4 - - - -
Sikaa 2.5 - 6 2.5 9 1 - - - - 4
Sylky - - 1.5 1.5 5 1.5 9 - - 1.5 5
Mäki 6 1 2 - 9 - - 3 - 4 -
Uinti 4 3 - - - 6 2 9 - - 1
TOTAL 20.5 8 34 23 35.5 25.5 31.5 22 2.5 30.5 17.5