Heinäkuun viimeisenä lauantaina saapui neljä Akateeminen Nesu ry:n purjehdusosaston jäsentä runsaine varusteineen ja ruokatarvikkeineen Heikkilöiden kartanon pihaan Uudenkaupungin Hiussa. Tästä alkoi Toinen Perinteinen Nesupurjehdus.
Matkalla M/S Monitoriin pääsimme ihailemaan kartanon satamassa myöskin majaillutta purjevenettä S/Y Sail Away, jonka omistaa jo Kuutintappajistakin tuttu kalastajaperhe Jenneterge. Varusteet saatiin onnellisesti alukseen ja Monitorin lähtövalmistelut saattoivat alkaa. Noin kello 12 lähdettiin poijulta liikkeelle, ensin Kemiran luonnonkauniit tehtaat kiertäen Ukiin ostamaan meno- ja juomavettä. Menoveden ostaminen tosin osoittautui myöhemmin hieman turhaksi, mutta väliäkö tuolla. Jäätelöt ainakin tulivat tarpeeseen.
Viimein päästiin sen verran avoimemmalle paikalle, että saatoimme nostaa purjeet ja sammuttaa moottorit. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, tosin hieman utuinen, tuulen puhaltaessa lännestä noin viiden metrin sekuntinopeudella. Siis varsin mukava sää opetella purjehtimista. Nesupurjehduksilla onkin ollut tärkeä osa koulutettaessa merikelpoista henkilöstöä yhdistykseen. Reittivalintamme kulki ensin Isokaria kohti, jonka jälkeen käännyimme eteläkaakkoon vievälle väylälle kohti Kustavin pohjoisosia. Matka sujui joutuisasti, noin 25 mailista selvittiin noin kuudessa tunnissa, joka on melko hyvä saavutus miehistöltä, jossa 1½ henkilöä osaa purjehtia. Matkalla jouduttiin erään miehistön jäsenen kohdalla turvautumaan kurinpitotoimenpiteisiin. Ikävä kyllä jäsen E ei ollut rangaistuksesta millänsäkään, vaan olut tuntui maistuvan.
Seitsemän maissa illalla saavuimme määränpäähämme Lillklyndanin alapuolella sijaitsevaan Skorrenin saareen. Pahaksi onneksemme kipparin tuntema vakituinen satamapaikka oli jo varattu (tosin vapautui illemmalla) ja jouduimme menemään saaren toiselle puolelle, josta löytyi myöskin suojaisa paikka yöpymiseen. Monitor saatiin hetken ihmettelyn jälkeen kiinnitettyä ja pääsimme vihdoin täyttämään nälästä kurnivia mahojamme. Ilta alkoi vähitellen jo pimetä ja siirryimmekin veneen sisätiloihin pelaamaan ja juomaan. Jäsen I ei voinut osallistua täysin rinnoin jälkimmäiseen toimintaan, sillä alkuviikosta hankitut ruhjevammat vaativat miehen pysymään rauhallisena. Pelaamisen myötä huomattiin, että olipa jäsen P:n kumppanina kuka tahansa, hän ei silti päässyt voittoon. Alias alkoi kyllästyttää ja kun noppia löytyi aluksesta kokonaista kaksi, niin idearikkaat Nesut kehittivät tuosta vain uuden pelin, Kahden Nopan Yatzyn! Säännöt tähän uuteen ja hämmästyttävän monipuoliseen ja reiluun peliin löytänet toisaalta tästä julkaisusta. Illan aikana jouduttiin tuulen kääntymisen vuoksi siirtämään venettä hieman. Henkilövahinkoja ei kuitenkaan sattunut.
Herättyämme söimme kello kolmentoista aamiaisen ja lähdimme tutustumisretkelle naapurisaareen. Monitorin jolla ei sittenkään taida olla suunniteltu neljälle täysikasvuiselle, mutta jäi vesirajaa silti vielä muutamia senttimetrejä. Naapurisaarelta löysimme itsensä Kummelin, joka ei pahastunut vaikka halusimmekin ikuistaa itsemme sen kanssa samaan kuvaan. Palattuamme jäsen E sai retken suurimman kalan haaviinsa, josta se erinäisten mutkien (jäsen E:n peba) kautta meni kokonaan kadoksiin. Jäsen P taas sai retken suurimman saaliin, kun hän onnistui ennen ensimmäistä heittoaan sotkemaan siimansa Monitorin vaijereihin.
Kello neljäntoista aikaan lähdimme takaisin kohti Ukia Katanpään ja Mustaklupun kautta. Katanpäätä ohittaessamme olivat seurueemme RT-jäsenet J ja I valppaina mahdollisten ammuntojen varalta. Tarkoista kiikaroinneista huolimatta yhtään tykkiäkään ei saatu näkyviin, joten matkaa voitiin jatkaa huoletta. Paluumatkan sää oli erittäin hieno, palamisvaara oli erittäin suuri. Tuuli puhalsi lounaasta noin seitsemän metrin sekuntinopeudella, joka sopi meille mainiosti. Luovimisharjoituksiakin tuli tehtyä, missä havaittiin, että työryhmä E&P ei sovellu tämäntyyliseen työhön ja P vaihdettiinkin jäsen I:hin. Tuulta olisikin riittänyt aivan perille asti, mutta reivaamisen helpottamiseksi kone käynnistettiin vähän ennen poijulle saapumista.
Purjeet pakattiin, vene siivottiin, tavarat kerättiin ja siirrettiin jollaan ja niin oli II Perinteinen Nesupurjehdus saatu päätökseen. Vielä pieni matka takaisin Heikkilöiden residenssille, niin... Mutta ei. Yllättäen jäsen P:n uistin olikin jäänyt Monitoriin, joten puolivälistä matkaa piti lähteä takaisin hakemaan sitä. No vihdoin ja viimein päästiin rantaan, jossa kartanon isäntä lupasi vielä lämmittää meille saunan!
Mika Koivunen