Erikoisreportterimme katsasti Turun oluenpanovälineitä kaupittelevat putiikit. Testimme paljastaa, löytyikö hinnoissa tai myyjien asiantuntemuksessa eroja.

Panimotuotteiden kauppa on lisääntynyt sitä mukaa kun Alkon liikevoitto on huvennut. Samalla alan tarvikkeet ovat löytäneet tiensä myös lähes jokaisen elintarvikeliikkeen hyllyille. Tokihan olut on elintarvike. Testiimme osallistui kaksi alan erikoisliikettä, Lenmill, jonka myymälä sijaitsee kauppahallissa sekä Pitkäripainen, jonka useamman myyntipisteen ketjusta kävimme Hämeenkadun myymälässä. Tavarataloista vierailimme Anttilassa ja Stockmannilla.

Tutkimme liikkeiden hintatasoa useamman olutmerkin ja tarvikkeen avulla. Tarkkaa hintataulukkoa emme kuitenkaan julkaise, koska sen antama kuva saattaisi olla virheellinen. Tenttasimme myös myyjien asiantuntemusta viidellä visaisella kysymyksellä, jotka tosin ensimmäistä lukuunottamatta osoittautuivakin varsin helpoiksi. Silti tietämyksessäkin löytyi eroja.

Pitkäripainen oli ensimmäinen uhri. Ensisilmäyksellä tavaraa ei näytä olevan paljoa tarjolla, mutta siinä silmä pettää. Onhan kyseessä vertailun ainut yksinomaan alan tarvikkeille pyhitetty liike, eikä pelkkä nurkkaus. Kaikkea tarpeellista oli saatavilla: riittävästi eri olutmerkkejä- ja tyyppejä sekä varusteita laidasta laitaan.

Myös tietoa löytyi, eikä ensimmäinen kysymyskään onnistunut säikäyttämään myyjänä toiminutta nuorta nättiä tyttöä, vaikka Kalevala vieras olikin. Käytännönläheiseen aiheeseen (kysymys 4) päästessämme tuli ääneen jo selvästi kokemuksen tuomaa varmuutta. Tyttö kertoikin vastaavansa tällaisiin noin viidesti päivässä. Kun vielä hinnat, joista opiskelijoita armahdetaan -10%:n verran, olivat kohtuullisia ja sijainti lähellä yliopistonmäkeä, emme voi muuta kuin suositella Pitkäripaista lämpimästi.

Anttilan kotioluthylly löytyi nopeasti muiden juomien vierestä. Tuotteita oli varsin suppea valikoima ja niistä suuri osa Lenmillin maahantuomia. Tämä ehkä osin selittää myös yllättävän korkean hintatason. Pönttö sentään irtosi edullisesti, mutta kyseessä olikin selkeästi halvan tuntuinen, heikommasta muovista valmistettu ämpäri.

Myyjää ei näkynyt mailla ei halmeilla, joten lähdin hakemaan häntä neuvonnasta. Tovin odoteltuani nuori myyjä ampaisi paikalle, mutta heti kun kerroin asiani hän alkoi änkyttää olevansa vain töissä kesän ajan kyseisessä paikassa. Vakituinen osastonhoitaja olisi kuulemma tavoitettavissa seuraavana aamupäivänä. Sorin paikka, mutta olut ei odota kun hätä on suuri. Myyjä alkoi säälittää jo siinä määrin, etten hennonut piinata häntä pitempään vaan kiittelin vinkistä ja jatkoin matkaani. Anttilaa voimme valitettavasti suositella vain niille, jotka haluavat kiusata myyjiä.

Stockmannin osasto oli Anttilaa monipuolisempi, mutta ei yltänyt läheskään erikoisliikkeiden tasolle. Hintataso vaihteli, mutta oli keskimäärin Anttilan luokkaa ja erikoisliikkeitä selvästi korkeampi.

Palvelua löytyi hihasta nykäisemällä. Tämä myyjä tosin säntäsi pakoon ensimmäisen kysymyksen kuultuaan, mutta onneksi kokeneempi ketjukaveri paikkasi syntyneen aukon. Kysymyksiin saimmekin vastauksia, joskin hieman epäröiviä. Pekon lisäksi tumma lasikin herätti ihmetystä. Värin syyksi myyjä epäili kierrätyslasia. Oivaa päättelyä, mutta ei pisteitä, ainoastaan myötätuntoa. Korkean hintatason vastineeksi hyvin puetut myyjättäret eivät kuitenkaan riittäneet siksi syyksi, miksi ostaisimme Stockmannilta. Mutta mikä ettei, jos rahaa on.

Lenmillin kauppahallin tiski lienee tuttu kaikille alan harrastajille. Lähes kaikkea tarpeellista löytyy ja muutakin saa tilaamalla. Tai ainakin vinkin, mistä kannattaa hakea. Hinnat olivat samalla tasolla kuin Pitkäripaisessakin eli edullisia, mutta alennuksia niistä ei edes köyhille opiskelijoille herunut.

Myyjän vastaukset kysymyksiin tulivat ehkä vakuuttavimmin tämän vertailun liikkeistä, vaikka Pekko ei täälläkään noussut päähän ankarasta kaivelusta huolimatta. Tiesittekö muuten, että ravintolakouluissakin luetaan kuulemma Kalevalaa? Lenmilliä voimme myös suositella lämpimästi.

1. Kuka mainitaan muinaisessa suomalaisessa tarustossa (Kalevala) oluen jumalana? 2. Miksi olut pullotetaan ruskeasta lasista valmistettuihin pulloihin? 3. Mitä on humala ja miksi sitä käytetään oluen valmistuksessa? 4. Ensimmäistä kotiolutsatsiaan tekevä soittaa paniikissa ja kysyy, mikä on vialla kun vesilukon mukaan olut ei ole lähtenyt käymään? Olut on laitettu käymään täysin ohjeiden mukaisesti jo viikko sitten. Miten neuvot häntä? 5. Mitä kotimaista olutta Michael Jackson kuvaa kirjassaan Pocket Beer Book seuraavasti: "Kullankeltainen lager, väriltään silmiinpistävän vaalea ja rakenteeltaan kevyt. Se valmistetaan Torniojoen jäisestä vedestä. Kevyt heinämäinen bouquet, alkumaku pehmeän maltainen, jälkimaku hieman hedelmäisen kuiva."?

1. Pekko 2. Tumma lasi suojaa olutta valolta, jolloin se säilyy paremmin. 3. Humala (Humulus Cupulus) on hampun sukuinen Cannabiaceae-heimoon kuuluva köynnöskasvi. Olutvierteessä keitetään sen kukintoa, joka antaa oluelle tyypillisen katkeruuden ja aromin. Parantaa myös oluen säilyvyyttä. 4. Todennäköisimmin astian kansi ei ole ollut tiiviisti kiinni, jolloin vesilukko ei ole pulputtanut. Täytyy vain varmistaa, että olut on käynyt, jolloin kaikki on kunnossa. Jos olut on käynyt normaalisti, huomaa sen helpoiten astian sisäpintaa kiertävästä kehästä nesteen pinnan yläpuolella. 5. Lapin Kulta