Torstaina alkuillasta ovikelloa soittaa huolestunut pj:mme. Illalla on kuulemma odotettavissa katastrofi, jonka rinnalla Ruandan pakolaismassat näyttävät sudenpentujen kesäleiriltä. Kaupungin ovat kesän jälkeen nimittäin miehittäneet jälleen opiskelijat ja heitä on liikkeellä TYY:n avajaistapahtumassa satoja. Minneköhän tämä lössi suuntaa myöhemmin illalla kun koteihinsa se ei kuitenkaan mene? Tuskinpa kuitenkaan bileisiimme luulen, sillä bileistähän on vain hiiskuttu viime vuoteen verrattuna. Illasta on kuitenkin tulossa pitkä, joten vielä eväät mukaan ja AJK:ta kohden.
AJK:lla iltaa puntaroidaan odottavan jännittyneessä mielentilassa. Tässä vaiheessa on kuitenkin enää hyvin vähän tehtävissä. Ääni- ja valolaitteita kasataan kovaa vauhtia. Heti yhdeksän jälkeen väkeä alkaa valua sisään yhä kasvavassa määrin. Puoli kymmeneltä kasassa on katastrofin ainekset: väkeä on sisällä jo runsaasti, eikä musiikki soi. Johtoja kolvataan niin, että savu nousee. Vartin päästä pelit kuitenkin rämähtävät soimaan ja ensimmäinen karikko on ohitettu.
Mutta mieltä kalvaa edelleen tunne, että on vain ajan kysymys milloin homma leviää käsiin. Ulkona on jonoa kadulle asti ja lisää tulee. Ville ja Patte lyövät leimoja minkä ehtivät, mutta eivät silti unohda vaihtaa muutamaa ystävällistä sanaa jokaisen vieraan kanssa. Itse ihminenhän on tärkein Nesun bileissä. Toivottavasti vain ulkona oleva jono ei turhaudu odottamiseen, mutta mikäs on viihtyessä kun portsarimme Jarno vetää showtaan portaiden yläpäässä välillä jakkaralle seisomaan nousten. Poliisejakaan ei näy vaikka sentään varasimme neuvottelutilan heitä varten kello 23:sta eteenpäin. Tähän kellonaikaan AJK on tupaten täynnä. Matka perästä ovelle kestää useita minuutteja vaikka tuupin väkeä edestäni minkä ehdin. Ovella odottaa suuri yllätys: pitkä jono on kadonnut jonnekin. Huh, homma saattaa sittenkin pysyä käsissä.
Puolenyön jälkeen alkavat heikoimmat jo lähteä ja tuvassa voi jo hengittää muutenkin kuin roikottamalla päätä ikkunasta ulkona. Siinähän ilta sitten matelee rupatellen ja ohimennen pulloja keräillen. Välillä huolehdin työntekijöiden nestetasapainosta. Laitteet kasannut kaveri ei näytä vieläkään toipuneen alkuillan painajaisestaan Kirkkotiellä kun hän vapisevin käsin tarraa kokispulloonsa. Ovimiehemme imee myös kaljaa kuin sieni. Tasan kello 04 alkaa perinteikkäästi Ein Straussfest päättäen bileet arvokkaasti. Ennen viittä päästään jo nukkumaan.
Seuraavana päivänä on taas edessä sikolätin siivous. Mutta sekin sujuu jo vanhalla rutiinilla nopeasti ja leppoisissa merkeissä ketään liiemmin rasittamatta. Irtoroinan keruun jälkeen paikka näyttää siistiltä navetalta. Yhtäkään laattaa ei nurkista löydy, mutta sen sijaan tunnelmaa luovat Tapsan polttarirekvisiittana olleen paalin oljet, joita on kulkeutunut sisälle asti. Pääosa paalin oljista oli siroteltu huolellisesti Amadeuksen eteen kadulle, josta rouva talonmies valitti roudanneensa viisi kottikärryllistä olkia roskikseen. Siivouksen päätteeksi suuntasimme täysin ansaitusti Teiniin sapuskalle. Pippuripihvi kermaperunoilla maistui. Punaviini oli sattumalta samaa kuin vuosijuhlissakin ja sopi jälleen erinomaisesti.
Petri Lehtimäki