Pääkirjoitus 27.03.1993

Lamasta on puhuttu viimeisen parin vuoden aikana varmasti riittämiin, mutta ajattelin silti käsitellä sitä tämänkertaisessa pääkirjoituksessani - opiskelijan kannalta.

Aloittaessani opiskelemisen syksyllä 1989 ei vielä ollut merkkejä näkyvissä lähestyvästä taantumasta. Mieleen muistuu erään yrityksen heti syyslukukauden aluksi järjestämä saunalita. Oli siinä pilteillä ihmettelemistä, kun firma laittoi saunaillan juomineen ja ruokineen ihan vaan hyvää hyvyyttään. Tokihan he samalla mainostivat itseään. Samaten muistelen, miten kyseisen yrityksen edustaja kyseli, osittain leikkimielellä, mukana olleelta assistentilta, monenko meistä aloittaneista hän uskoisi olevan heillä töissä kahden vuoden kuluttua.

Tulevaisuus oli kuitenkin erilainen kuin yritys kuvitteli: nykyään kyseistä yritystä ei ole enää olemassakaan. Kaukana ovat myös ne ajat, jolloin opiskelijoita revittiin vuoden, viimeistään kahden vuoden, opintojen jälkeen työelämään. Onhan tästä toki hyötyäkin: surkean työtilanteen johdosta yhä useampi opintonsa aikoinaan keskeyttänyt on palannut takaisin kuluttamaan luentosalien penkkejä toivoen nousukauden taas vihdoin koittavan. Silloin vahvoilla ovat ne, joilla on tutkinto esitettävänä. Myös uudet opiskelijat ovat motivoituneempia opiskeluun tietäessään, ettei tutkintopapereitta kovin helposti alan työpaikkaa heru.

Erittäin huolestuttavana pidän kuitenkin sitä, että kesätöiden saanti on jopa korkeakouluopiskelijalle nykyään todella vaikeaa. Jo viime vuonna monet opiskelijat joutuivat turvautumaan kunnaliseen sosiaaliturvaan. Valitettavasti ehtona rahan saamiseen "sossusta" pidetään useissa kunnissa opintolainen nostamista. Nykyisen markkinakorkoisen lainan ottaminen taas tietää joutumista ojasta allikkoon.

Tänä kesänä tilanne kesätyöpaikkojen osalta tuskin ainakaan paranee. Oletettavaa onkin, että sosiaaliavustuksia ja kesäopintotukea tullaan hakemaan jäälleen ennätysmäisen runsaasti. Kesäopintotuen ikävänä puolena on, että sen saamiseen vaaditaan suoritteita, muuten se voidaan periä takaisin. Uskokaamme kuitenkin parempaan tulevaisuuteen ja siihen, ettei kaavailtu opiskelijavero, lukukausimaksu, toteudu!