Akateeminen NESU ry järjesti elokuun 19.-21. päivien aikana ensimmäiset viralliset Necathlontm -kilpailut. Kilpailu oli rankkaa, sillä jokainen himoitsi voittajalle luvattua palkintoa: olutkoria.
Idea Necathlontm -kilpailujen järjestämiseen keksittiin eräänä elokuisena lauantai-iltana, kun iloisten nesujen joukko, oli viettämässä iltaa ensin Peltimiehessä ja myöhemmin Seminaarissa sekä eräissä Hämeenkadun pubeissa ja ravintoloissa. Kunniaa idean keksimisestä ei voi antaa kenellekään henkilölle yksin: kaikki olivat alusta saakka mukana. Kenties suurimpana vaikuttimena olivat olympialaiset kesäkisat Barcelonassa, "Hei! Nesukin on urheilujärjestö, miksi emme siis pitäisi omaa kymmenotteluamme?" -lauseeseen voisi kiteyttää idean syntymisen.
Nimeä omalle kymmenottelulle ei ollut vaikea keksiä vaan se syntyi kuin itsestään. Sen sijaan lajien valinta aiheutti paljon enemmän päänvaivaa. Muutaman kokouksen jälkeen päätettiin lopulta valita ensimmäisen Necathlontm -kilpailujen lajeiksi seuraavat: Minigolf, Tennispallonheitto, Heitä sikaa, Korisvaparit, Darts, Keilailu, Avopokeri, Biljardi, Ristinolla sekä kuningaslajiksi Cooperin testi. Lisäksi päätettiin, että Necathlontm -kilpailut tullaan järjestämään neljästi vuodessa, lajivalinnat jätettiin kuitenkin avoimiksi.
Noin puolitoistaviikkoa meni idean kehittelyyn ja kilpailujen organisointiin, ennen kuin koitti suuri päivä. Elokuun 19. herran vuonna 1992 kello 18:00 kokoontui kahdeksan ihmistä elen luokse: petkos, jenne, pele, masa, vekko, erkka, esa ja ele. Ensimmäisenä lajina oli minigolf, joka päätettiin pelata kolmessa erässä. Pelipaikkana oli Yo-kylän pienoisgolf-kenttä. Laji osoittautui yllättävän vaikeaksi, kun päällä oli paineita. `Ennakkosuosikit' jäivät kauaksi ennätystuloksistaan, ja voiton korjasi masa,
Kolmantena lajina pelattiin Heitä sikaa. Kilpailu osoittautui todella vaativaksi ja jännittäväksi. Hermoja kutkuttavan puolituntisen jälkeen jenne leivottiin voittajaksi, petkos otti hopeaa ja ele pronssia hyvän loppukirinsä ansiosta; vaikkakaan ei uskaltanut ottaa riskiä tilanteessa, jossa olisi pitänyt. Pele sen sijaan otti riskin ollessaan 99 pisteessä (tavoitteenahan Heitä sikaa pelissä on saada vähintään sata pistettä), mutta riskinotto kostautui - tuloksena oli läskilortti.
Heitä sikaa -pelin päätyttyä oli koripallokenttäkin jo vapaa, joten se oli luonnollisesti paikka, jonne kilpailijat valuivat. Tässä vaiheessa osa kilpailijoista oli jo onnistunut `douppaamaan' itsensä varsin iloiseen kuntoon. Vapaaheitot suoritettiin samojen sääntöjen mukaan kuin tennispallonheittokin, mutta tällä kertaa tulokset olivat hieman parempia, joskaan eivät aivan odotetun veroisia - kenties dopingilla oli osuutta asiaan. Tällä kertaa voitto jaettiin kolmen henkilön: erkan, vekon ja elen kesken.
Koska ilta oli vielä nuori päätettiin käydä kilpailemassa vielä kaksi lajia ensimmäisenä päivänä, joka oli muuten säiden haltijan kuin Necathlontm -kisoja varten luoma: lämmin, aurinkoinen ja kesäinen. Joukko siirtyi koripallokisan jälkeen Pub Peltimieheen, missä seuraavaksi hermojaraastavaksi lajiksi valittiin Darts. Kilpailu pelattiin aikaongelmien vuoksi "joka- kierroksen-huonoin-putoaa-pois" -menetelmällä. Huonolla tuurilla alussa saattoi ikävästi pudota jo aikaisin, mutta kyllä voittajakolmikko oli sijoituksensa ansainnut: masa, vekko ja esa olivat varmassa vedossa ja masa otti jo toisen henkilökohtaisen lajivoittonsa siirtyen samalla uhkaavan varman tuntuiseen johtoon yhteiskilpailussa.
Illan viimeisenä lajina pelattiin älynystöröitä pahasti rassaava ristinolla. Varsinkin tämän lajin aikana kului runsaasti nestettä kilpailijoilta, joten oli onni, että laji järjestettiin pubissa, missä nestettä oli helppo hankkia lisää. Ankaran CUP-systeemin avulla saatiin lopulta selvyys siitä, kenelle mitalit oikein kuuluivat: erkka kukisti esan pronnsiottelussa ja elen oli tyytyminen hopeaan finaalissa vekkoa vastaan. Allaolevassa kuvassa on menossa loppuottelu, jota masa seuraa jännittyneenä taustalla. Kuten kuvasta näkyy, molemmat finalistit joutuivat todellakin pinnistelemään kykynsä äärimmilleen.
Torstai-illalla kilpailijaporukka kerääntyi kuuden jälkeen Kupittaan keilahalliin, josta Nesu oli varannut itselleen biljardipöydät ja keilaradan käyttöönsä. Toisen päivän ensimmäisenä lajina oli vuorossa biljardi, joka pelattiin CUP-systeemillä. Sääntöjä oli pelin nopeuttamiseksi yksinkertaistettu, mutta silti paras varmasti vei voiton. Pronssiottelussa vekko voitti elen ja loppuottelussa masa otti jo kolmannen henkilökohtaisen voittonsa kukistamalla esan.
Biljardin jälkeen siirryttiin toiselle puolen lasiseinää eli keilaamaan. Tämä laji osoittautui yllättävän vaikeaksi ja oli ehkä kaikkein selvimmin niiden, jotka osaavat taistelua, kun muut alistuivat kohtaloonsa. Petkos osoitti raudanlujaa varmuutta ja vei voiton suhteellisen hyvällä tuloksella. Sen sijaan hopeasta käytiin pelen ja esan kesken ankara taistelu, jonka pele lopulta voitti yhdellä ainoalla pisteellä. Tässä vaiheessa taistelu pääpalkinnosta näytti olevan enää kolmen kauppaa: masan, petkoksen ja vekon.
Yhdeksäs laji avopokeri päätettiin alunperin pelata perjantaina, mutta koska kaikille sopi paremmin torstai, siirryttiin keilahallista Datacityyn ratkomaan kuka on pokerinaama ja kuka ei. Jokaiselle jaettiin alussa tietty määrä pelimerkkejä, ja päätettiin pelata yksi tunti, minkä jälkeen eniten merkkejä omaava olisi voittaja. Muutaman kierroksen jälkeen peliin alkoi tulla eloa. Huonoimmat kortit saaneet tai muuten vaan epäonnistuneet pelaajat alkoivat yksi kerrallaan pudota, kunnes noin 40 minuutin pelin jälkeen jäljellä oli enää 4 pelaajaa, joista yksi jäisi pisteittä. Ajanpeluuta ja taktikointiakin tapahtui, mutta kun tunti oli täynnä ja pelimerkit laskettu voitiin julistaa lajin tulokset: Voiton otti ele, hopeaa otti masa ja pelelle jäi pronssi.
Näin oli saatu toinenkin kilpailupäivä päätökseen ja tilanne oli edelleen kutkuttava. Neljällä henkilöllä oli vielä mahdollisuus yhteiskilpailun voittoon: masalla, petkoksella, vekolla ja elellä. Tosin masaa lukuunottamatta muilla kolmella lepäsivät toiveet siinä, että voittaisivat kuningaslaji Cooperin testin, ja ettei masa sijoittuisi kolmen parhaan joukkoon. Kun perjantai-ilta koitti, ilmaantui juoksupaikalle vain neljä henkilöä: jenne, pele, petkos ja ele. Vekko oli jo luopunut yhteiskilpailun voittotoiveista, koska ei pystynyt kipeän polvensa vuoksi juoksemaan. Esa ja erkka eivät viitsineet tulla paikalle, koska kilpailussa voitto oli jo karannut käsistä ja masalla oli muuta tärkeää menoa ja hän luotti siihen, ettei petkos tai ele onnistuisi Cooperia voittamaan. Vaan miten sitten kävikään?
Tasan kello 19:30 perjantai-iltana starttasivat nuo neljä juoksijaa. Pele ja jenne pyrkivät vain rikkomaan elen ja petkoksen välisen kamppailun, mutta huonoin tuloksin. Parin kierroksen jälkeen jaksoi jenne vielä roikkua näiden kahden kannassa kiinni, mutta sitten petkos repäisi puolitoista kierrosta sen verran kovalla vauhdilla, että jenne alkoi jäädä. Elekin oli tuon petkoksen rykäisyn jälkeen viittä vaille valmis luovuttamaan, mutta juuri silloin petkos antoikin hänen mennä ohitseen, jolloin ele sai uutta uskoa mahdolliseen silmissä siintävään olutkoriin. Vielä mentiin vajaat pari kierrosta aivan peräkanaa, kunnes ele onnistui rykäisemään eroa aluksi kymmeneen metriin ja lopulta klo 19:42, kun aika tuli täyteen, eroa oli hieman yli 100 metriä.
Vihdoin viimeinenkin laji oli saatettu loppuun ja yhteiskilpailun voittajaksi selvisi yllättäen sittenkin ele. Yhteiskilpailun kakkoseksi tuli masa ja pronssia sai petkos. Ohessa voittaja palkintonsa kanssa muutama minuutti voittoisan Cooperin jälkeen. Lajikohtaisia tuloksia ensimmäisistä virallisista Necathlontm -kilpailuista pääsee katsomaan näppäämällä tässä.
